Hyvät näyttelyvieraat, lasin ystävät ja tekijät. Valo – the Light on Suomen lasitaiteilijoiden 12. näyttely, mikä ei ole vähän yhdeksänvuotiaalta yhdistykseltä. Suomen lasitaiteilijat ry perustettiin 2003 ja siihen voi kuulua kylmä- ja kuumalasin tekijöitä. Aiemmista näyttelyistä mainittakoon ”Suomalaisia lasimaalauksia” 2006 Riihimäellä Suomen lasimuseossa, ”Sininen” 2008 Tampereella ja ”New Glass from Finland” 2009 Tartossa.
Suomen lasitaiteilijat edustavat studiolasiliikettä, joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Harvey Littletonia pidetään studiolasiliikkeen isänä. Suomessa vierailleet Marvin Lipofsky ja Dale Chihuly tunnetaan meillä ehkä parhaiten. Studiolasille on ominaista, että taiteilija/muotoilija valmistaa esineen tai teoksen itse. Omakohtainen käsityö ja koko valmistusprosessin hallitseminen opettaa — lasi neuvoo — tekijäänsä ja johdattaa hänet yhä uusiin löytöihin ja yksilölliseen taitamiseen ja ilmaisuun. Studiolasi tuli Suomeen 70-luvun alussa Teollisuustaiteen Liitto Ornamon myötävaikutuksella ja ensivaiheessa se oli lasiesineiden muotoilua ja pienimuotoista sarjavalmistusta. Limingan taidekoulun lasilinja merkitsi studiolasin toista tulemista lasimaalauksina. Studiolasia opetettiin Limingassa 1979-89 kuvataiteena. Opetukseen kuului piirustus, taidehistoria ehkä myös maalaus, kuvanveisto tai grafiikka. Valo ammentaa tästä monipuolisuudesta.
Ilman valoa ei ole lasimaalauksia – eikä elämää. Suomessa ja muualla Skandinaviassa vietämme juhannusta valon juhlaa. Monien kesäloma alkaa juhannukselta. Muualla Euroopassa keskikesän juhla on tavallinen viikonloppu ja lomat pidetään elokuun lämmössä. Valo on aina värillistä, luonnonvalollakin on spektri. Valkoista valoa ei ole. Mustaa valoa ei ole. Aivan niin kuin valkoista kirkasta lasia ei ole, eikä mustaa kirkasta lasia. Mutta kirkasta lasia on. Yhden poikkeuksen tunnen: kokonaisheijastus kirkkaassa lasissa on musta valkoista taustaa vasten ja valkoinen mustaa vasten. Ilmiö on kiehtova ja tuttu sadepisarasta ja kyynelestä. Valo on veitikka työkaveriksi. Laatikosta nouseva värillinen valo täyttää kirkkaan lasin värillä ja värillisen lasin se muuntaa mielikuviksi. Valo, sen väri ja hidas liike, luovat tilaan mietiskelevää sakraalia.
Suomen lasitaiteilijat haluavat tervehtiä Helsinkiä, maailman design pääkaupunkia tällä näyttelyllä. Modernin arkkitehtuurin idea jättää rakentaminen aina kesken ei ehkä ole kestävää designia. Venetsian San Marcon basilika on pohjakaavaltaan hyvin yksinkertainen: neljä pientä kupolia symmetrisesti suuren keskuskupolin ympärillä. Kaikki seinä- ja kattopinnat peittävä kultamosaiikki tekee kirkosta ainutlaatuisen nähtävyyden eikä rakennuksen muodolla tarvitse konstailla. Modernin arkkitehtuurin pyrkimys pelkistää muoto yksinkertaisimpaan johtaa joko tylsiin rakennuslaatikoihin tai vastareaktiona wau-arkkitehtuuriin, jossa kattoa ei seinien sekamelskasta erota. Ja onko kummallinen kaunista. Mitä kummallisempi sen kauniimpi, niinkö? Entäpä, jos rakennus on hyvin suunniteltu, kauniisti muotoiltu ja luontevasti tarjoaa tilan taiteelle?
Lopuksi kiitän Tuomiokirkkoseurakuntaa siitä, että näyttely on voitu pystyttää kryptaan. Lasitaide on vuosisatoja liittynyt kirkkoihin näin nytkin. Finnus Taidelasia, Pilkington Automotivea ja Kristillistä taidesäätiötä kiitän näyttelyn tukemisesta. Valo lasissa, kauneus sydämessä – tervetuloa!
Veijo Muroke
Suomen lasitaiteilijat ry
LASITAn vuosinäyttely 2012 esittely
Valo – the Light 10.7.–29.7.2012
Helsingin Tuomiokirkon krypta