Sidon runolla yhteen transparentin lasin ja mustan kiven tai kaksi kiveä? Melkein mahdoton tehtävä – mahdottoman mielenkiintoinen tehtävä. Tämä tehtävän Eeva-Liisa Manner minulle antoi ja kuinka paljon se minulle antoi.
Hyvät Eeva-Liisa Mannerin runouden ystävät.
Mannerin runot astuivat työhöni graafisen suunnittelun kautta. Ensimmäinen Manner-kansi oli Mullan kirjoitusta, auringon savua. Esseevalikoiman kokoamisvaiheessa Eeva-Liisa Manner ilmoitti, että valikoiman nimeksi tulee Ikäviä kirjailijoita ja että minä tekisin teoksen kannen. Se oli kunniatehtävä samoin kuin Manner -seuran julisteet, Silmäyksien taitto tai Ekleisia-juliste kokoelmasta Aurinko, ja muut kylmät tähdet. Mannerin runojen kuvaston monikerroksisuus on kiehtovaa. Monet vuodet toivoin, että voisin tehdä pieniä lasimaalauksia Mannerin runoihin: Ajomies, Mutabor, Puente del Rey. — Ja sitten tuli Pro Poesia.
Jotain mahdotonta sen pitää olla, mikään tavallinen ei nyt käy. Ilmassa keinuva kivi, joka ei putoa tai kirkas varjo, jonka voi nähdä. Mustaa siinä pitää olla, mutta ei punaista. Kovera sen pitää olla ja kupera tietysti. Ja sitä pitää hioa kuin se entinen höperö. Niin tein.
Pro Poesiassa on kolme osaa: sahattu ja lohkottu pystykivi, kivipallo ja niiden välissä kirkas lasi. Kivi on Varpaisjärven mustaa graniittia, mustinta mitä Suomesta löytyy. Lasi on 80 mm paksua umpilasia, valmistettu tätä veistosta varten. Kiven etusivun yläosa ja pallo on hiottu ja kiillotettu samoin liekit. Kiven on valmistanut Keikyän kivi Sastamalassa. Lasin on hionut ja ja kiillottanut Kari Alakoski ja tekstin lasiin kaivertanut Marja Hepoaho molemmat Riihimäeltä. Lasin ja kiven on liimannut Kalle Uurto Keikyän kivessä.
Ensimmäinen ongelma oli kiinnittäminen. Ehdotettiin, että pallo piti kiinnittää kiveen terästapilla kirkkaan lasin läpi. Mutta se ei käy, tappi jää näkyviin eikä pallo enää keinu tuulessa. Ja niin hylkäsin tapin ja kiveen lyötiin haava. Keinu on kupera, pallon syli kovera molemmissa lasinen kieli, joka tunkee kiven haavaan ei niin pitkä että katkeaisi.
Valoin kipsistä kaksi mallia ja muotin. Kari ja Marja valoivat kuuman lasin ensin Karin tekemään muottiin, sitten minun, molemmat valut puhalsivat kuplille. Sovitin niitä Sastamalassa. Niitä ei voinut käyttää. Jos kipsiin ei voi valaa, hyvä, sulatetaan sitten. Hioin mallin, valoin tarkan muotin, leikkasin 22 kuperaa ja koveraa lasia, ladoin ne muotissa uuniin, lasit valuivat ja uuni räjähti. Leikkasin toiset 22 vielä mittatarkempaa lasia vielä tarkempaan muottiin, muutin uunin polttokaavaa ja sieltä se tuli uunista Eeva-Liisalle lasikeinu.
Pro Poesian oli tarkoitus valmistua juhlistamaan kirjailijan syntymän 95-vuotisjuhlaa. Siitä vuosiluku 2016. Näin ei käynyt. Kiitän Eeva-Liisa Manner -seuraa kärsivällisyydestä odottaa työn valmistumista.
Veijo Muroke
lasitaiteilija ja arkkitehti
Pro Poesian paljastustilaisuus
veistoksen esittely 28.5.2017
Kalevankangas, Tampere