Arvoisa ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat.
Nykyaikainen lasimaalaus muodostuu graafisuudesta, väristä ja valosta, kimalluksesta. Graafisuus syntyy lyijysommitelmasta, niistä eri levyisistä ja pituisista mustina näkyvistä viivoista, joilla eri lasit on liitetty toisiinsa. Väri on lasin ominaisuus. Nykyään väri on lasin sisällä. Lasi on sininen, punainen tai kirjava, mutta värillisenäkin usein kirkas. Pintaheijastuksia välttelevä. Valo synnyttää lasimaalauksen. Useimmiten valo tulee lasin läpi. Valo voi myös heijastua lasista tai jäädä lasin sisään varjoksi ja kimallukseksi.
Graafinen lyijysommitelma on tässä työssä päällisin puolin katsottuna yksinkertainen; samankokoisia ruutuja, jotka jaetaan eri levyisiksi siivuiksi tai kaistoiksi ruudun sivun tai sen halkaisijan suunnassa. Tarkemmin katsottuna viivoista muodostuu verkosto, jossa grafiikka jatkuu ruudusta toiseen tai sitten se ei jatku. Ja siinä voi nähdä merkityksiä. Lasikaistat voisivat olla sattumanvaraisia, mutta tässä työssä kaistojen leveys muodostuu √2:den kerrannaisista: 15, 22, 31 ja 42 mm. Ne suurenevat tai pienenevät sen mukaan, missä kulmassa viiva kohtaa tai jättää neliön reunan. Kaikki monimuotoiset variaatiot syntyvät tästä yksinkertaisesta matemaattisesta formulasta niinkuin elämän monimuotoisuus muutamasta DNA:n aminohaposta. Siksi oodi √2:lle. Verkon jatkuvuudesta tai epäjatkuvuudesta tulee yksi ilmaisukeino: vasemmalla enemmän syli tai pesä, oikealla lentoon lähettäminen.
Väri on olennaista sulattamalla tehdyissä silmuissa tai nupuissa. Silmut kasvavat ja niitä koulitaan. Valkoinen ja vihreä toistuvat lukusuunnassa sekä alussa että lopussa, mutta vaihtavat paikkaa. Välille mahtuu hektistä oranssia, ruusun punaa, haaveen sineä ja viinin tummaa punaa ja kirkasta, niin kirkasta, aina kirkasta alusta loppuun. Silmun tai nupun muoto säilyy. Koko kesto silmulla olemista, se hetki juuri ennen kuin kaikki on valmista, hetki täynnä odotusta, toivetta ja uusia haasteita, vaikka ympäristö alati vaihtuu.
Valo sytyttää ja herkistää lasimaalauksen; kirkkaan päivän kimalluksesta sadepäivän tasaiseen valoon ja harmauteen ja hetkessä iltahämärän punerrukseen. Silmut on sulatettu lisseiksi, jotka keräävät valon sisäänsä, kimaltelevat päivän paisteessa ja heijastavat omaa kuvaansa. Kirkkailla silmuilla on Januksen kasvot päivällä mustat yöllä valkoiset ääriviivat. Pimeys sammuttaa värit ja lasiin jää jäljelle opaalin heijastukset: yöllä ruusut muuttuvat yöperhosen siiven lyönniksi tai – koiperhosen.
Minulle oli suuri ilo saada tehdä tämä lasimaalaus. Työ osoittautui odotettua vaativammaksi, edellytti suunnitelmien tarkistamista toteutuksen aikana ja säilytti kiehtovuutensa viimeiseen asti.
– Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia kärsivällisyydestä ja kannustuksesta työn toteutuksen aikana.
Veijo Muroke
lasitaiteilija ja arkkitehti
Silmuja – oodi √2:lle lasimaalauksen esittely 2.4.2004
Ylioppilastutkintolautakunta, Helsinki