Arvoisa piispa, hyvät seurakuntalaiset, hyvät juhlavieraat.
Rohkeutta tarttua Yli-Iin kirkon kaunistamiseen lasimaalauksin sain oppia muutaman vuoden takaisella ranskanmatkalla, jolloin näin, miten Metzin katedraalia seurakuntalaiset olivat rakentaneet ja rakastaneet yli 800 vuotta. Kirkon ei todellakaan tarvitse olla sillä tavalla valmis, ettei siihen saa koskea. On rikkautta ja iloinen asia, jos seurakunta voi kaunistaa kirkkoaan sukupolvesta toiseen Jumalan kunniaksi.
Ajatus, eikö tämä aika, juuri tämä sukupolvi, voisi jo olla Yli-Iin kirkon lasi-maalaushankkeen takana, tuli esille kun ensimmäisen kerran tapasin seurakuntalaisia lasimaalausasiassa keväällä 1993. Pääsiäisen tienoissa Tuula oli esittänyt yllättävän kysymyksen: “Sopisivatko lasimaalaukset Yli-Iin kirkkoon – mitä mieltä olet?” Kesän korvalla saimme kutsun tulla kertomaan seurakunnalle lasimaalauksista. Täällä olikin ollut samansuuntaisia ajatuksia – ajatukset vain kohtasivat. Jo silloin rovasti Toivo Hyyryläinen toi esille virren 348 peura-aiheen. Sain luvan alkaa tehdä luonnoksia. Lasimaalaustoimikunta asetettiin. Lopullisen päätöksen lasimaalauksista seurakunta teki viime keväänä.
Lasimaalaus, joka on pohjoisseinällä saarnatuolin takana, on nimeltään Lupaus. Siinä Luoja puhuu ihmiselle. Luoja lupaa. Herra antaa lupauksen Nooalle, uudistaa sen Abrahamille, sitten Jaakobille ja osoittaa sanansa samalla meille kaikille. “Tämän maan minä annan sinulle.” ”Sinun ja sinun jäljeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”
Lupaus-lasimaalaus on kokonaisuudessaan tehty täällä Yli-Iissä. Sen taustana on yli-iiläinen maisema, sen historia, ihmisen työ täällä; siinä on, jos halutaan, joki, kosket, törmien pellot ja asutus, pääskyset, hillat, peurat tai porot, kaikki vuodenajat maisema, jonka yllä lupauksen sateenkaari yhä kaartuu, jonka vesiin ja maihin se heijastuu. Siinä on taivaan vahvuudet ja syvyys joka huutaa syvyydelle.
Lasimaalaus, joka on eteläseinällä urkujen takana, on nimeltään Kaipaus. Sen lähtökohta on sama kuin kohta kuultavalla juhlakantaatilla – psalmit 42 ja 43. Lasimaalaukset käyvät vuoropuhelua keskenään. Kaipaus-maalauksessa ihminen puhuu Jumalalle rukouksen tai virren sanoin: “Yössä laulan auttajalle, elämäni Jumalalle. Miksi huokaat, sielu kurja, miksi olet levoton? Herrassa on täysi turva, vieläkin hän läsnä on.” Kuvassa esiintyvän seurakuntalaivan ekumeeninen laulava miehistö viittaa tämän seurakunnan lähetystyön pitkään perinteeseen. Peura-aihe on tässä suurennettu ja läpivalaistu, se on lähteen luokse halajava, nuolten alla pelkäävä peura, se on janoavan, ahdistetun ehkä haavoitetun armonkerjäläisen kuva.
Kaipauksen meissä herättää Pyhä Henki. Maalauksen kompositiota jäsentää sätein Pyhän Hengen seitsemän lahjaa Herran henki, viisaus ja ymmärrys, taito ja voima, totuus ja Herran pelko ikään kuin vastauksena kaipaukseen ja rukoukseen. Ja tätä tapahtumaa, kaipausta ja siihen saatavaa vastausta, kuvaan psalmin ja virren tekijän kuvin.
Lasimaalaus syntyy valosta, elää valon mukaan ja hiipuu hämärässä. Perinteisesti lasimaalaus on kertova, kuvien ja metaforien sarja. Valon vaihtelu ja lasin läpinäkyvyys, värien syttyminen, kimallus ja kuihtuminen, taustan liike, muotojen kerroksellisuus, tuttu ja tuntematon herättävät oivalluksen tai nostavat muiston sydämeen ja alkavat kertoa – puhella tai puhutella.
Täällä, Yli-Iin kirkon alttaritaulun yläpuolella on Pyhän kolminaisuuden symboli – kolmio kultaisin sätein. Lasimaalaukset on suunniteltu siten, että ne yhdessä alttaritaulun kanssa viittaavat Pyhään Kolminaisuuteen. Nuo kultaiset säteet, jotka ovat kantaneet seurakuntaa tähän saakka, kantoivat myös minua yhdeksän kuukautta läpi tämän työn. – Siitä tahdon kiittää.
Veijo Muroke
lasitaiteilija ja arkkitehti
Lupaus ja Kaipaus lasimaalausten esittely 2.12.1995
Yli-Iin kirkko