Kaksitoista kirjallisuuden- ja filosofiantutkijaa ja kirjailijaa Suomesta ja Norjasta tarkastelee romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä ja niiden keskinäistä suhdetta ja muutoksia. Teos on lyriikantutkimuksen näkökulma eurooppalaisten runouskäsityksien uudelleenarviointiin. Poetiikan tarkastelun kohteina ovat runoilijat Novalis, Kivi, Hölderlin, Manninen, Södergran, Björling, Moren Vesaas, Juvonen, Hofmo, Carpelan, Keats, Turoldo, Saastamoinen. Artikkeleissa kysytään, millaisista säikeistä runouden verkko punoutuu, millaisista poetiikoista voidaan puhua, miten runoudesta ajattelua on jatkettu aina nykypäiviin asti.
